torstai 17. huhtikuuta 2014

Syreenin mikromonistusoperaatio 900/1500

Tässä eräänä päivänä Lepaalla pääsimme näkemään mitä kasvien mikrolisäys eli laboratoriossa kloonaaminen oikeastaan tarkoittaa. Onpa mielenkiintoista! Ihan sitä "mikro"-vaihetta emme päässeet näkemään, mutta "purkista multaan" -vaiheen sitäkin paremmin. Tässä siis Syringa vulgaris purkkikoossa. 


Laboratoriossa sekoitellaan Agar-ravinnealustageeli, johon siirretään kasvista eristetty solukko tai kasvupiste. Tuo alusta ei valitettavasti oikein kuvassa näy, mutta se on sellaista läpinäkyvää geelimäistä ainetta. Siellä ne pikkukasvit sitten kasvaa, kunnes tulee aika siirtää ne kasvihuoneessa kasvatettaviksi turvealustalle. 

Agarilla pikkutaimeen kasvaneet juuret eivät ole elinkelpoisia pidemmän päälle, joten ne leikataan pois. Syreenin alkutaimeen tarvitaan noin 1,5 cm pituinen verso, joten isommista tulee kaksi. Meidän ryhmämme sai tehtäväksi tuottaa 1500 pikkutainta.


Pikkutaimien kasvualustaksi tuli rahkasammalturve, johon oli sekoitettu perliittiä. Se on tuo valkoinen rae tuolla turpeen seassa. Perliitti tehdään vulkaanisesta kivestä ja se on täysin neutraali aine. Sitä käytetään kasvualustoilla ilmavuuden lisäämiseksi. Toinen hauska puutarhuriaine on vermikuliitti, jota taas käytetään kasvualustoissa sen hyvän veden ja ravinteiden sitomiskyvyn takia. Jäin miettimään näiden sinällään näppärien aineiden ympäristökuormaa… 


No, eteenpäin tarinassa. Leikatut pikkutaimet kastetaan nopeasti juurrutushormoniliuokseen, jossa on mm. kasvin omaa kasvuhormonia nimeltä auksiini. Jälleen konkretisoitui kasvibiologian asiat! Eli kun naapurisi saa omat siemenensä kasvamaan tukeviksi pikku taimiksi, hän luultavasti tuntee sinua paremmin ravinteet ja kasvien hormonit. Juurrutushormoniaineita voi ostaa ihan tavallisista puutarhakaupoista. Mutta ehkä itse miettisin ennemminkin ne ravinneasiat kuntoon. Ei se kasvikaan ilman ruokaa kasva! Ilman hormonipistoksia saattaa pärjätä.


Pikkutaimia täytyy käsittelyn ajan säilyttää vesipurkissa ja kastella koulimisen jälkeen hyvin, koska pikkutaimille ei kehity samanlaista vedensäätelyjärjestelmää kuin "normaalisti" kasvaneilla kasveilla. Ne siis kuihtuu ja kuivuu nopeasti.

Eli vesipurkissa olevien pikkutaimien juuri leikattu alaosa kastetaan hormoniliuokseen 3 sekunnin ajaksi ja sitten pistetään pinseteillä kasvualustaan. Siellä se sitten kasvattaa itselleen uudet juuret ja matka alkaa kohti jonkun syreenistä haaveilevan pihaa.


Minä itse karkasin kesken työn muihin hommiin, mutta kuulin jälkikäteen, että 1500 pikkutaimen tavoitteesta jäätiin aika tavalla. 900 pikkusyreeniä jäi kasvihuoneelle voimistumaan. Täytyy käydä joskus katsomassa miten taimet jaksaa…

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kasvihuonemansikka ja kultaakin kalliimpi surraava laatikko

Lepaalla on iso kasvihuone. Isoin kasvuala on varattu tomaatille, mutta on siellä muutakin! Kurkkuja esimerkiksi. Ja mansikoita. Kas tässä. 


Ammattimaisen viljelyn erottaa harrastelijoiden jutuista nyt ainakin se, että kun viljeltävät pinta-alat ovat isoja, ei viljelmillä mennä kastelukannu kädessä taimia kastelemaan. Kastelujärjestelmä on oltava. Ne on nuo valkoiset häkkyräletkut. Kastelujärjestelmät on kalliita. Mutta toisaalta taas vesitaloudellisessa mielessä tehokkaita, kun vettä ei mene hukkaan. Samalla ravinteet saadaan sopivina määrinä juuri sinne minne pitääkin. Mä en ole ihan vielä ymmärtänyt sitä, miten kukaan viljelijä voi saada työstään palkkaa, kun kustannukset ovat suuret ja hinnat tosi alhaiset. EU:n maataloustuki ei ole kyllä turha asia jos viljelijän toimeentuloa miettii. Ja pitäisi miettiä. 

Tuo keltainen paperijuttu on liima-ansa, josta voi tarkkailla kasvihuoneen tuholaisasioita. 


Mansikan lehdillä näkyy sahanpurua, joka on siinä ihan tarkoituksella. Tässä harjoitetaan biologista torjuntaa. Mansikkapunkki on ikävä otus, jota ei mansikkapenkkiin haluta. Pahimmillaan mansikkapunkki ikäänkuin imee kasvin tyhjiin eikä satoa sitten tule. Sahanpuru nyt ei itsessään torju mitään, mutta purun mukana viljelmälle levitettiin 10 000 petopunkkia. Eli jos mansikkapunkki sattuisi eksymään viljelmälle, siellä jo valmiina odotellaan… 

Huomasitte varmaan hentoisen Kekkilän mainoksen (eikä siitä edes maksettu…). Yllä olevassa kuvassa mansikka on istutettu Kekkilän vihanneslevyaslustalle. Eli turvetta sisältää nuo pussit. Puutarhatuotannossa käytetään perinteisesti erittäin paljon turvetta, mikä ei ole välttämättä ihan hyvä asia. Turpeen päästöt ovat aikamoiset. 

Alla kuvassa olevat mansikat on istutettu kookokseen! Ai siis mihin?! No kookokseen. Ymmärtääkseni kookospalmun runko on tässä se pääasiallinen kohta puuta, josta tätä kasvualustaa tehdään. Verrattuna turpeesen tämä on tietenkin tuontituote, mutta kuljettamisesta aiheutuvat ilmastopäästöt ovat paljon paljon paljon pienemmän, kuin turpeen aiheuttamat päästöt. Kookos on hyvin ilmavaa, ja helppoa käsitellä, kun sen saa kaupasta todella tiiviiksi harkoksi pakatuna. Lisää vain vesi. 


Ja seuraava ihmettelyn kohde näkyy alla olevassa kuvassa. Mikä missä?… Tietenkin tuo keltakantinen laatikko, jossa on jonkun pörräävän hyönteisen kuva. 


Eli tämä. 


Googletus aiheesta kertoo, että tämä (yllättävästi hollantilainen) Koppert -niminen firma tuottaa ja myy monenlaista biologiseen torjuntaan, pölyttämiseen ja ties mihin soveltuvaa tuotetta. Tämä keltakantinen on siis kimalaisyhdyskunta (Bombus terrestris), jonka voi ostaa kasvihuoneeseensa pölytyshommiin. Aika mahtavaa! Kimalaisia vetää puoleensa sininen väri, joten jotain muuta päälle kasvihuonehommiin. 

Ja täältä niitä pikkupetojakin näköjään saa. Aika monenlaista. Enpä tiennyt että tällaistakin bisnestä on olemassa! Joku kysyy: "Mitä teet työksesi?" "-Noo… Kasvatan ja myyn petopunkkeja ja kimalaisia.." "Ahaa…" Eikä ole mitään pientä bisnestä tämä. 

Viljelmältä löytyi myös mesimarjaa jo kovasti kukassa. 


Ja kun tarkkaan katsoo, näkyy myös kimalainen työssään mesimarjan kukassa. 


Jos joku muuten on sitä mieltä, ettei luonnon suojeleminen ole nyt niin tärkeää - miettikääpä pölyttäjien merkitystä tässä maailmassa. Suuri osa ihmisen ravinnontuotannosta perustuu pölyttäjien tekemälle työlle. Siinä ei sitten syö ihmiset eikä eläimet, jos pölyttäjät menee lakkoon. Tämä on yksi niistä ekosysteemipalveluista, joita emme usein tule edes ajatelleeksi. Tässä vain yksi syy, miksi elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta tulee suojella. 

Sarjakuva kertoo usein asiat aika ymmärrettävästi, niin nytkin. 




perjantai 11. huhtikuuta 2014

Vahvaa runkoa aina tarvitaan! - Varttamista taimistolla

Taimia tuottavilla taimistoilla omenapuita tuotetaan liukuhihnatyöltä näyttävällä varttamisella. Ymmärtääkseni homma menee jotenkin niin, että tilataan jostain (eli aina Hollannista) perusrunkoja ja sitten leikellään ja teippaillaan ja tuloksena on kas - kasvatusta vailla valmis omenapuu! Perusrunko on yleenä samaa lajia, mutta eri lajiketta kun jalo-osa, eli se pätkä oksaa joka siihen runkoon kiinnitetään. Eli jos omenapuu halutaan, olisi perusrungon hyvä olla omenaa myös. Yleensä käytetään "Antonovka" lajiketta perusrunkona, lienee hyvä ja kestävä runkoinen lajike kyseessä. Antonovkan runkoon voi sitten laittaa mitä tahansa muuta omenalajiketta, ja omenat ovat siis tätä toista lajiketta myös. Aika kummaa touhua.

Mahdollista on varttaa yhteen runkoon vaikka jokaisen perheenjäsenen oma lempiomena. Punaisia Akselille ja keltaisia Siljalle. Elisa haluaisi mielellään vihreää… Mahdollista kyllä on myös eri lajien varttaminen yhteen. Pihjalaan voi vissiin varttaa vaikka mitä. Ei ihme, että tämä lajien tunnistus on hieman haastava laji…. 

No, tämähän täytyy jokaisen puutarhurin tietenkin osata! Opettaja neuvoo ja oppilaat seuraa aikas tarkkaan. 


Välineet hyvässä järjestyksessä. Sitä, tätä ja tuota ja tietenkin Sinolia. 


Jäikö puuvarren osat mieleen kasvibiologiasta?? Nyt sitä tietoa tarvittiin...


Varsinainen reenaaminen alkoi tästä.


Eli kiva risukasahan se siinä. 

Eikun veitsi käteen ja varttamisviiltoja opettelemaan. Opettaja hallitsi hermonsa hyvin, koska oli aika viilipytty. Itse hermoilin hieman opiskelutovereiden sinne tänne suihkivia veitsikäsiä… 

Reenaaminen loppui sitten tähän.


No, tällä kertaa vältyttiin suuremmilta verivahingoilta. Näin ei aina ole… 

Täytyy ruveta pohtimaan minkälaisia lajeja meidän pihjalaan yhdistelisi. Omenoita ja päärynöitä nyt ainakin! 

Ja tässä vielä mistä lie syystä taimistolta löytynyt tällainen joku. Aika hyvä valikoima tuolla Lepaalla on, kun banaanejakin saa ostaa. 26 ja 36 on tainneet nyt tällä kertaa päässeet loppumaan, kun on tuollainen lappu laitettu päälle… :D