sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Traktorilla ajamisen helppous ja itsensä voittamisen onni

Aurinkoinen maaliskuun kevätpäivä oli kuin tehty ajoharjoitteluun. Kukaan meistä oppilaista ei varmaankaan ajatellut OIKEASTI ajavansa traktoria ihan vielä. Jos ensin katsellaan ja kuunnellaan. No - niin tehtiinkin. Katseltiin ja kuunneltiin. 

Aloitetaan helposta. Mistä traktoria tankataan? No riippuu merkistä ja mallista.  


Ylla olevassa Valtrassa tankin korkki on tuo musta ympyrä tuossa hieman mallinumeron (700) alapuolella.

Missä on traktorin vaihdekepit ja miten ne toimii? No riippuu merkistä ja mallista. Entä muut hallintalaitteet? No riippuu merkistä ja mallista.


Tässä yllä olevassa John Deeressä iso oranssi on auton vaihdekeppiä vastaava ja kytkimen näköisen oranssin voi säätää jäniksen ja kilpikonnan väliin. Eli mennäänkö jänistä vai kilpikonnaa… Kuvassa ei näy kahta muuta vaihdekeppiä. Mutta periaatteessa traktorissa voi olla aika monta vaihdetta. Nuo mustat on työlaitteiden hallintan liittyviä. Niiden ihmeelliseen maailmaan päästään myöhemmin.  

Ja palataanpa jo aiemmin tässä blogissa esitettyyn kysymykseen. Missä on pakki traktorissa? Arvaatko jo? 


Juuri niin. Riippuu merkistä ja mallista. Tässä mallissa se on tuo oranssi vipu. Jos muistan oikein, John Deeressä kaikki oranssilla oleva liittyy voimansiirtoon. Kätevää!

Mutta niin se vaan on ettei traktoria kuuntelemalla ajeta. Eikun ajamaan!



Oli muuten mukavaa! Eikä nyt niin järjettömän vaikeaa. Kiipeä koppiin. Tunnista hallintalaitteet. Kytkin pohjaan ja siitä se lähtee. 

Ammattikoulussa annetaan näyttöjä. Ne on kokeita joilla näytetään että joku taito on opittu. Traktorilla ajaminen kuuluu meillä "Teknologian perusteet" -nimiseen kurssiin, ja näyttönä meidän tulee osata tehdä ajoonlähtötarkastukset, ajaa, liittää traktoriin työkoneita (peräkärry) ja ajaa tällä yhdistelmällä ja peruuttaa peräkärryn kanssa. Enää tämä ei tunnu niin kaukaiselta kun ennen tätä ajopäivää. Uskon jopa että onnistuu oikein hyvinkin. 

Meidän luokka on aika iso ja koululla ei ole tietenkään ole mitään 20 traktoria. Osa ajelikin leikkureilla ja osa odotteli pientareella omaa vuoroaan. Oli ihana huomata, miten alkutuntien epävarmuus ja epäuskoisuus omiin taitoihin muuttui onnistumisen suuriksi hymyiksi. Meitä oli joukossa useita joilla ei ole edes autokorttia. Heillä varmasti jännitys oli vielä tuntuvampaa, kuin meillä jotka ajavat autoa. Mahtavasti hekin ajelivat menemään. Traktorin kyydistä on hyvät näkymät, aurinko paistoi ja kaikilla oli hyvä mieli. Mahtavaa!

Ja päivä jatkui omenapuiden leikkaamisella. Siitä lisää kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti