maanantai 20. tammikuuta 2014

1. kouluviikko - pimeässä loistava kasvihuone ja uusien asioiden vyöry

Lepaalla koulua käydään kahdeksasta neljään. Maanantaisin tosin tullaan myöhemmin, jotta pitkämatkalaisetkin kerkeää. Minä ajan autolla Hämeenlinnasta, josta on Lepaalle reilu 20 minuutin ajomatka. Ensimmäisen kouluviikon aamut tuli ajeltua pimeässä. Tietää olevansa perillä, kun kasvihuone loistaa pellolla kun avaruusalus. Huikea näky. 

Maanantaina koulu alkoi kuitenkin päivänvalossa ja ensimmäinen kuva oli pakko napata heti autosta noustua. Rakastuin Lepaan keltaisiin taloihin heti kun kesällä ne ensimmäistä kertaa näin. 




Yksi asia mitä mietin paljon ennen kouluviikkoa, oli tietenkin opiskelukaverit. Minkälaiset ihmiset tulee opiskelemaan puutarha-alaa aikuisiässä? Ja miksi? 

Yksityiskohtiin menemättä sanoisin, että meitä yhdistää erilaisuus, halu oppia uutta ja kiinnostus puutarha-alaa kohtaan, yllätys yllätys. Suurella osalla on alanvaihto mielessä, ja monet sanoivat tehneensä aiemmin vähän kaikenlaista ja tämä on  nyt se oikea juttu. Porukassa on mahtavia kasvien ja kasvattamisen tietäjiä. Kotipuutarhureita ja puoliammattilaisia. Mutta myös aloittelijoita, niinkuin allekirjoittanut. Meillä on myös muutama nuorempi opiskelija mukana ryhmässä. Sitä en ehkä odottanut. Nuori on vissiinkin mun ajatuksissa alle 30-vuotias. Hyvin moninainen porukka siis kyseessä.

En ole sitten lukion tottunut toimimaan varsinaisesti osana luokkaa. Siitä on siis jo jokunen vuosi.  Ensimmäisenä yliopistovuonna käytiin jokseenkin samoilla luennoilla, mutta nopeasti opiskelijat siitä hävisivät kuka minnekin. Yliopistoissa kasvatetaan selvästi yksilöitä. Nyt meillä on luokka. Meillä oli jopa toisena päivänä jopa luokkakuvaus! Aika mahtavaa! Meitä ryhmäytettiin ja kannustettiin luottamaan toistemme vahvuuksiin. Siis toimimaan yhtenä ryhmänä. Ryhmään kuuluminen tuntuu mukavalta, vaikka välillä erakoitumiskaipuu iskeekin. Aina ei jaksa. Äkkiä joukosta kuitenkin löytyy muutama, jonka kanssa ajatukset kulkee erityisen hyvin yhteen. 



Ensimmäisiin päiviin kuuluu tietenkin tutustuminen kampukseen. Kuvasin luokkaa salaa kun kävelivät konehallia kohti! Toivottavasti eivät suutu!



Kasvihuone on jotenkin mulle tietyllä tavalla Lepaan sydän. Ainakin tässä vaiheessa. Vaikka se onkin vähän syrjässä, eikä me siellä paljoakaan aikaa (ainakaan vielä) vietetty. Tomaatin viljely ja hoito tulee kuitenkin opintojen kuluessa tutuksi. Kasvihuone on 2000 m2 kokoinen, ja siitä 1280 m2 alalla viljellään tomaattia. Kasvihuoneen ovella vastaan puskee tomaatin tuoksu, vähän raaka, hapan ja… - karvainen! Mahtavaa! Toppatakissa tuli aikamoisen kuuma. Oli se vaan kaunis näky kun tomaattirivistö toisensa jälkeen kurkottaa monien metrien matkan kattoa kohti. 




Lepaan tomaatti ei ole luomua, koska sitä lannoitetaan kemiallisilla lannoitteilla. Tarvittaessa käytetään myös torjunta-aineita, mutta esim. vuonna 2010-2011 niitä ei käytetty ollenkaan.

Lepaan sivujen mukaan:

"Lähes kaikki tuotannossa käytetyt tarvikkeet kuten narut ovat biohajoavia.  Narut ja viljelyssä syntyvä kasvimateriaali kompostoidaan ja käytetään avomaan viljelyksillä lannoitteena ja maanparannusaineena.  Käytetyt kasvualustat levitetään pellolle maanparannusaineeksi. Muu tuotannossa syntyvä jäte päätyy energian tuotantoon. Kasvualustan läpi valuva ravinteita sisältävä ylikasteluvesi otetaan talteen ja kierrätetään uudelleen kasteluun. Tautien torjunnassa käytetään ensisijaisesti ilmaston säätöä. Torjuntaeliöt syövät tuholaisia."

Kuulostaa oikein hyvältä. 


Siitä nyt ei kuitenkaan päästä mihinkään, että tomaatin (tai minkä tahansa muun kasvin) kasvihuoneviljelyssä Suomessa tarvitaan paljon energiaa. Energiankulutus on hiilijalanjälken kannalta se suurin synti. Lepaan kasvihuone on lämminnyt vuodesta 2012 saakka biopolttoaineilla (ymmärtääkseni pelletillä) ja aiemmin käytettyä maakaasua pidetään vielä varalla. Alla olevan kuvan vihreässä rakennuksessa oleva piippu oli sen verran jykevä, että oletan sen olevan tuo uusi voimalaitos… Suuri kasvihuone vaatii aikamoisia investointeja. Ei tunnu olevan kasvihuoneviljely helppoa eikä halpaa.


Lepaan keskiössä on tietenkin Lepaan kartano. Lepaan historia on pitkä ja mielenkiintoinen. Sinne mahtuu joukkoon myös rakkautta ja aavetarinoita. Tietenkin! 

Lepaan Anna on paitsi koulun viinitilan viini, myös tarina rakkaudesta ja ehkä mustasukkaisuudesta… 


"Kaunis Lepaan Anna-neiti, piispa Maunu Tavastin rakastettu, muurattiin (tai teljettiin) kotikartanonsa kellariin, jonne hän nääntyi. Vielä nytkin kuuluu Lepaan kellariholveissa Annan askeleita ja huokauksia."

"Mitään varmoja historiallisia todisteita Annan tarinan tueksi ei ole, mutta ei myöskään sitä vastaan. Eivätkä tämäntyyppiset tarinat yleensä synny aivan tyhjästä, vaan niissä on ainakin jokin totuuden siemen mukana. Suomestakin tiedetään tapauksia, joissa hyvinkin erikoisiin, keskiaikaan asti sijoittuviin kansantarinoihin on sattumoisin löytynyt historiallista tukea. 
Entä jos Maunu todella on tuntenut kauniin Annan, ihastunutkin häneen? Mutta olkoon sen asian kanssa kuinka tahansa, niin vielä tänäkin aikana voit tuulisena, syyspimeänä iltana Lepaan Mamsellinmäellä seistessäsi kuulla kellarin suunnalta Annan askeleita ja huokauksia. Jos olet oikein rohkea, lähde Lepaan virran rantaa vievälle tielle ja katsele laiturin suuntaa, ehkäpä Anna näyttäytyy sinulle valkoisissa vaatteissa rantakoivikossa."

Aikamoista!

Koulu on siis Lepaanvirran rannalla, ja Hämeenlinnasta kulkee kesäisin laivareitti Lepaan laituriin ja aina Tampereelle saakka! Eräs opettajamme kertoikin tulevansa kesällä veneellä töihin! Täytyy katsella kesällä tuonne rantakoivikon suuntaan…

Kartanorakennus on ainakin paikallaan, ja siellä toimii kahvio ja juhlapalvelut.


Hienoihin saleihin ei liene asiaa kuraisilla saappailla. Ei täällä nyt ihan pellossa elellä!


Ja taas nuo ihanat keltaiset talot. Lepaa oli aikanaan yksityinen herraskartano, joka testamentattiin valtiolle. Testamentin mukaan Lepaalla piti järjestää puutarha-alan koulutusta, mikä sitten aloitettiinkin vuonna 1912. Siis yli sata vuotta sitten! 


Lepaan kampuksella on mahdollisuus majoittua ilmaiseksi lähiviikkojen ajan. Nuorisopuolen opiskelijat saavat asua asuntolassa koko opiskelunsa ajan. Aamupala, lounas ja päivällinen tarjotaan opiskelijoille ilmaiseksi. Myös aikuisopiskelijoille. Kahvi sentään maksaa. Paitsi perjantaisin. Ruoka on todella hyvää! Olen syönyt monta opiskelijaruokaa, aiemmin lähinnä yliopistojen ruokaloissa - eikä ruoka aina ole ollut erityisen kehuttavaa. Katsokaa nyt tuota annosta! Lohta, perunaa - salaattia ja Lepaan tomaattia. Hyvää!!


Ensimmäinen kouluviikko ei todellakaan ollut pelkkää tutustumista. Silloin alkoi opiskelu! Aikuisopinnoissa lähiopetusta on kuitenkin sen verran vähän, että aikaa ei ole juuri hukattavaksi. 

Erityisen totta tämä tuntui olevan kasvibiologian tunneilla. Opettajan materiaali käsittää yli 300 powerpoint diaa ja aikaa opetukselle muutama tunti! Solun rakenne on toki tullut joskus nähtyä lukiossa, mutta kaikki mikroskooppiset osat on kyllä jo päässyt aivojen ö-mappiin saakka. Opiskeltavaa siis riittää. Opin ainakin sen, että juuri ei olekaan aina juuri. Aika usein se on varsi. Tästä on hyvä jatkaa. 

Hedelmä- ja marjaviljelyn perusteissa päästiin jo ihan käytännön hommiin. Kotitehtäväksi luokka sai  tarkkailutehtävän. Piti ottaa omasta tai koulun puutarhasta vadelman (rubus idaeus; täytyy opetella latinankieliset nimet) versoja (eli niitä oksia) ja ottaa sisälle vesiastiaan. Katsotaan milloin silmut puhkeavat ja missä järjestyksessä jne. Pelottaa, ettei mun silmut puhkea ollenkaan… 

Alla olevassa kuvassa vadelman versot aseteltuna koulun penkissä v-tyyliin. Tietenkin v-tyyliin.


Luokka suorittamassa tehtävän ensimmäistä osaa. 


Ja rubus idaeukset naulakon päällä säilössä päivän lopputuntien ajan. 



Ja alkoihan meillä myös teknologian perusteet, joka päättyy traktorin ajonäyttöön. Tervehdi uusia ystäviäni, ikäjärjestyksessä vasemmalta takaa oikealle eteen: Valmet 365, Valtra 700 ja John Deere 6100. Mukavan oloisia heppuja! 


Avant lienee tuttu kaikille alan ihmisille. Tuo puutarha-alan ihmisen kokoinen legoauto. 


Myös bobcat pääsee meidän luokan kanssa ajelulle. 


Koululla on myös sähköauto! Eli toro! Sen käyttökelpoisuutta täytyy tarkastella myöhemmin lähemmin. 


On siellä Lepaalla muitakin vehkeitä. Kaikenlaista ruohonleikkuria, kanttaajaa, täryytintä ja mitä lie löytyy istutuskonetta myöten. Laitteet myös huolletaan oppilasvoimin. 



 

Ensimmäinen Lepaan viikko oli mielenkiintoinen ja raskas. Uudet asiat ja ihmiset vievät paljon energiaa, kun koko ajan täytyy koittaa pysyä skarppina. Ensimmäinen kotitehtävä on jo palautettu ja  vadelmien tarkkailukotitehtävän matriisi on jo valmis. Eikähän tämä tästä. Viikolla 6 on seuraava Lepaan viikko. Kiva nähdä taas uusia koulukavereita! 




perjantai 3. tammikuuta 2014

Missä on pakki traktorissa?

Lähestyvää koulun aloitusta odotellessa olen koittanut tutustua puutarhatalouden opetussuunnitelmaan. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy tähän: 

Ajoharjoitukset ja teknologian perusteet, 2 op. 

"Opiskelija tunnistaa puutarha-alan yleisimmät koneet ja laitteet. Hän osaa ajaa TRAKTORIA ja kytkee siihen 
erilaisia työkoneita. Hän osaa tehdä traktoreille ja pienkoneille ajoon lähtö- ja käyttöönottotarkastukset. 
Hän tekee myös niiden päivittäishuoltoja. Opiskelija harjoittelee työnnettävän ja ajettavan ruohonleikkurin 
käyttöä. Hän tuntee ja tietää koneiden turvallisuusmääräykset ja osaa noudattaa niitä. Häiriötilanteessa 
hän osaa toimia oikein ja turvallisesti. Opiskelija tuntee moottorin perusrakenteen ja hän ymmärtää sen 
toiminnan ja huollon merkityksen moottorin toiminnalle. Hän huoltaa ja korjaa käsityövälineitä. Opiskelija 
lajittelee ja kierrättää syntyneet jätteet."

Vau!

Mä olen aina halunnut päästä ajamaan traktoria! 

AgriMarketin sivut kertoo, että John Deeren 7280R oli vuoden 2012 traktori. Arvatkaa paljon tuollainen vuoden traktori uutena maksaa?! Yli 220 000 euroa!! Onkohan se joku traktoreiden Phantom, vai liekkö on olemassa vieläkin kalliimpia vehkeitä… Traktorien kohdalla puhutaan nimellistehosta ja älytehosta, PSX-kaksoisahdinmoottoreista ja PVX-moottoreista. Onneksi kaikki tuon sarjan koneet alittavat voimassa olevan Stage III B päästönormin ilman urealisäaineistusta, vieläpä tehokkaasti ja taloudellisesti! Hmm… 

Onkohan viljelijöillä jotain kimppatraktoreita? Ja paljonko traktori kuluttaa polttoainetta? Kulutustiedot eivät vielä ole yltäneet ensimmäisten esittelytietojen joukkoon. 

Toivon, ettei Lepaalla opetuskäytössä olevat traktorit ole John Deeren R-mallistoa, joku halvempi malli tuntuisi paremmalta näin aloittelijatraktoristille.

Ja kun kohta hallitsen kaikenlaiset ajettavat ruohonleikkurit, voin ensi kesänä osallistua ruohonleikkuritaitoajokisaan Lepaan puutarhamessuilla.




Traktorihommien lisäksi koulutusohjelmassa opiskellaan ensimmäisenä vuonna kasvibiologiaa ja kasvinsuojelua. Koulutuksessa suoritetaan myös puutarha-alan turvakortit. Näitä ovat ensiapukortti (EA1), työturvallisuuskortti, tulityökortti ja traktorinajokortti. Aika käyttökelpoista osaamista nämä mun mielestäni. Nämä kaikki turvakortit ovat maksullisia, jos niitä lähtee erikseen suorittamaan. En tiedä maksaako opiskelijat näistä vai kuuluuko maksut koulutukseen. Aika jännittävää, enpä oikein edes tiedä mitä kaikkea tulityö pitää sisällään.

Keskeisiä ekan vuoden opintoja ovat avomaan vihannestuotannon perusteet, taimitarhatuotannon perusteet, hedelmä- ja marjatuotannon perusteet. Edessä on aika paljon lajien opiskelua, ja lajien Suomessa menestymisen edellytyksiin tutustumista. Sitten kun perusteet on hallussa, päästään oppimaan tuotantotöitä. Ensimmäisenä vuonna tutustutaan jo myös puutarha-alan yrittämiseen, niin teoriassa kuin myös käytännössä. Ilmeisesti täytyy löytää joku hyvä harjoittelupaikka kesäksi! Saakohan siitä palkkaa...

Ensi viikon jälkeen edessä ensimmäinen koulupäivä!