lauantai 8. maaliskuuta 2014

Uusi (ja hyvin konkreettinen) tapa katsoa maailmaa

Oppiminen on monimutkainen prosessi. Itsessään voi tunnistaa luonteenpiirteitä, jotka ohjaavat käyttämään tietynlaista tapaa oppia. Joku pääsee helpolla ja muistaa kaiken kerran kuulemansa tai lukemansa aina. Minä en ole yksi noista onnekkaista.

Joskus kuitenkin huomaa yhtäkkiä oppineensa paljon. Vähän niinkuin uuden tavan katsoa maailmaa. Huomaa, ettei enää koskaan voi palata siihen entiseen tapaan. Jotain on päässyt liikahtamaan ja muuttamaan suorastaan koko maailmankatsomusta. 

Nyt kun takana on kaksi kuukautta Lepaan opintoja, vasta kolme (3) lähiviikkoa, jokin on kyllä jo muuttunut. 

Huomaan tutkivani kasvien silmujen muotoja ja värejä, miettiväni homeelle altistavia tekijöitä ja pohtivani miksi joku aikaisempi pihani omistaja oli leikannut omenapuun juuri tuosta kohtaa. Ihan huomaamatta. Kannan sisälle kaikki mahdolliset oksat ja maasta kaivetut kasvit ja tutkailen niistä sitä tätä ja tuota. Mitä milloinkin. 


Huomaan että olen oppinut jotain, kun tajuan, miten paljon pitäisi vielä tietää. Miten monimutkaisia ennen yksinkertaiselta vaikuttaneet asiat ovatkaan. Miksi tuosta silmusta tulee kukkanuppuja ja tuosta toisesta lehtiä? Tahdon tietää!!


Kun itse pääsee tekemään jotain ja oppimaan tekemällä, asiat jäävät helpostikin mieleen ja pysyvät siellä. Sisällä vesipurkissa kehittyneet oksat ilahduttavat joka päivä kun jotain uutta on aina tapahtunut. Ne luovat kokemuksia ja TUNTEITA. Luulen, että juuri tuo tunne on se minkä minä muistan ja siihen yhdistyy se joku asia, minkä sitten lopun elämääni muistan. 

Odotin Lepaan opinnoilta kovasti itse tekemistä ja konkretiaa. Missäpä sitä pääsisi enemmän työntämään kätensä multaan kuin puutarhaopinnoissa! Olen luonteeltani hyvin malttamaton - sellainen kaikki-minulle-nyt-heti tyyppi, joten parin kuukauden odottelu on ollut tuskaa. Olen jo monta kertaa päässyt luokkakavereillekin valittamaan konkretian puutetta. Kolme lähiviikkoamme on kulunut aika tiukasti luokassa istuen, lähiviikkojen ajan 8-16 joka päivä paitsi maanantaisin aloitus klo 10. On muuten ollut rankkaa. En ole KOSKAAN ennen istunut koulun penkillä yhtä pitkiä jaksoja, vaikka aika paljon opintoja onkin takana. Ei ihan sitä mitä olin odottanut..

Ensi viikolla alkaa vihdoin käytännön työt! Tiistaina aloitetaan traktorin ajolla ja jatketaan hedelmän- ja marjanviljelyn perustöillä. Ymmärrän kyllä luento-opetuksen tarkoituksen ja tarpeellisuuden. Ja myös sen ettei aikuisopinnoissa ole samoja mahdollisuuksia kuin nuoriso-opintojen puolella. Nuorethan käyvät koulua tiiviisti joka viikko ja meillä on lähiopetusta noin viikon verran kuukaudessa. Kaikkea ei kerkeä. 

Ja tietysti on myös itsestä kiinni miten käytännönläheisesti kotitehtäviään suorittaa. Minua kiinnostaa kovasti viljelijöiden mielipiteet ja kokemukset. Eräässä kotitehtävässä minun piti selvitellä myyrien ja jäniksien aiheuttamia tuhoja omenapuille ja tuhoilta suojautumista. Lukemisen lisäksi soitin kolmelle omenanviljelijälle eri puolella Suomea ja kyselin minkälaista vaivaa myyrät ja jänikset ovat heille aiheuttaneet. Ilman soittamista en olisi ikinä saanut tietää, että myös karhuista voi olla vaivaa omenatarhoille, ainakin Itä-Suomessa. Viljelijät kertoivat mielellään kokemuksistaan ja juttutuokiot olivat oikein mukavia. Myös vaikka kasvien maanalaisia osia voi tarkastella pelkästään kirjoista, tai kaivamalla kasveja maasta! Mieletöntä että maa alkaa sulaa. Odottelen vielä hetken kasvibiologian tehtävän palauttamisen kanssa, jotta pääsen vielä vähän kaivamaan…


Kunnolla konkretiaa opintoihin tuo tietysti harjoittelujaksot. Kesän aikana olisi tarkoitus suorittaa yhteensä yhdeksän viikkoa harjoittelua. Viisi viikkoa pitäisi suorittaa harjoittelua avomaan hommissa ja neljä jossain puutarha-alaan jollain tavalla liittyvässä paikassa: yrityksessä, tutkimuslaitoksessa tai viljelmällä. Innolla odotan luokkakavereiden kertomuksia harjoitteluistaan sitten syksyllä. Omat harjoittelut on vielä osaksi lyömättä lukkoon, mutta suunnitelmat ovat kyllä mielenkiintoisia! Kuulette sitten myöhemmin miten rouvan käy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti