tiistai 18. maaliskuuta 2014

Omenapuiden kevätkampaus

Olen kovasti odottanut omenapuiden leikkaamista. Opiskelun alussa kysyttiin minkälaisia asioita tällä koulutuksella kukin haluaa saavuttaa, ja minä vastasin jotenkin näin: "Haluan käytännön tietoja ja osaamista tästä yhdestä maatalouden osa-alueesta ja mahdollisia bisnesajatuksia. Ja sitten vielä haluan oppia leikkaamaan omenapuita!"

No koska traktorilla ajelu olikin niin helppoa, mentiin vielä samana päivänä omenapuita ihmettelemään Lepaan pelloille. 


Ensin hetki ihmeteltiin ja sitten leikattiin. Näistä puista oli aika selkeästi nähtävissä mitä pitää tehdä…


Ja työturvallisuuskurssin käyneenä tiedän, että näillä tikapuilla voi vielä ilman turvavarusteita seisoskella. Alla olevassa kuvassa allekirjoittanut pohtii vuosikasvuston syvintä olemusta. 


Näkymä latvuksesta käsin. Olisi ollut ihan helppoa jos ei olisi ollut noita oksia joka paikassa tiellä. Pannahiset...


No kimppuun vaan! 


Tästä kokemuksesta voimaantuneena uskalsin vihdoin leikata vuosia leikkausta vaille jääneen päärynäpuuni (jota voi siis ajatella omenapuuna). Katsotaan nyt miten sille mahtaa käydä. Aika piiskainen oli hän ennen toimenpiteitä. Olen perinyt viimekesäisen talon ostamisen myötä vanhan pihapiirin, ja koska puutarhahoito on ennenkaikkea omista mieltymyksistä kiinni, on omassa pihassani kaikenlaista puuhattavaa. 

Mun mielestä noita puita pitää ensin hetki katsella. Mitähän tuosta puusta haluaisin ja mihin se mahdollisesti leikkauksella taipuu. Enhän mä itsekään väkisin muutu vaikka pidemmäksi, vaikka miten haluaisin. Tai vasenkätiseksi. Samanlaisia otuksia ollaan aika pitkälle kasvit ja ihmiset. Omat omenapuuni saavat vielä hetken odottaa leikkausta. 50-60-lukulaiset jättiläiseni on sen verran kookkaita, että en uskalla pakkasella lähteä tikkaille kiikkumaan. Tai siis, joku nosturihan sinne oikeasti pitäisi tuoda… Odotan kyllä kevättä ja kesää hyvin eri tavalla kuin koskaan ennen. Miten mahtaa puutarhani vanhat asukit reagoida uuden emännän toimiin… 


2 kommenttia:

  1. Kuvat minusta otti koulukaverini Tuija! Kiitos ja kumarrus Tuijalle.

    VastaaPoista
  2. Oo, muistoja!!:) Mä rakastin Omenapuiden leikkausta :) Vähän ikävä kyllä Lepaalle.

    VastaaPoista